Kosmos: Tarinoita voimasta

Prologi: Uni

(san. S.T.Coleridge // käännös Paavo Lehtonen) (00:54)

entä jos nukuit? ja jos nukkuessasi näit unta?
ja jos unessa menit taivaaseen
ja poimit siellä oudon ja kauniin kukan?
ja jos sinulla herätessäsi oli kukka kädessä? entä sitten?

Tuhat elämää

(säv. ja sov. Virta //san.Valtonen) (03:56)

vahakynttilä antaa valoa, sädekehä ympäröi taloa
kun liekki ja varjo kohtaavat jo aika on, jo aika on
jos enkelit eivät mua vie näyttää demonit kyllä tien

bardit portilla kannelta soittaa, kuka uskaltaa itseänsä tavoittaa
musta hevonen syö kuninkaan
miksi torneissaan he istuvat ihmiset maan
bardit jatkaa soittoaan, kukaan ei kuule luulen vaan
läpi eilisen katso peiliin en
voin nähdä uuden huomisen, muuta en
yhä ihmettelen

luona porttien on monta harhaa, salattua tai vanhaa karmaa
soittaa bardit kuulen taas, synnynkö kuolenko uudestaan?
Tuhat elämää on hetki tää,
jos enkelit eivät mua vie näyttää demonit kyllä tien

Tarinoita voimasta

(säv. Virta // san. Valtonen // sov. Uusi-Oukari) (05:25)

se oli kirjoitettu tähtiin, mutta kukaan ei osannut lukea.
Tarinoita voimasta ja maailmojen alkusoinnuista.
Salatun tiedon takaa huutaa mystinen maailmankaikkeus
Mutta vain hullut ja syntymättömät voivat sen huudon kuulla.

Meidän tulisi viljellä henkistä viljaa
Jotta voisimme korjata totuuden sadon rakkauden viikatteella.

Vesi, maa, ilma ja tuli, kukaan ei tiedä mistä ne tulivat.
Meillä on vielä matkaa mutta kuinka voisimme jatkaa
Ilman uutta veristä historiaa, ilman raakaa riistoa.
Kunpa tajuaisimme ne visiot joita päivä ja yö meille esittävät.

Meidän tulisi viljellä henkistä viljaa
Jotta voisimme korjata totuuden sadon rakkauden viikatteella.

Vuosituhannet seuraavat meitä aina avoimin silmin.
Emme voi Piiloutua.
Meidän on opeteltava uudelleen näkemään ja kuulemaan
Jumalien varoitukset.

Meidän tulisi viljellä henkistä viljaa
Jotta voisimme korjata totuuden sadon rakkauden viikatteella.

Seireeni

(Instrumentaali) (säv. ja sov. Virta) (03:46)

Öisin

(säv. ja sov. Virta // san. Valtonen) (05:53)

öisin kerään ristejä hautausmaalta
ja jaan vapaalippuja taivaaseen
pelaan spiritismiä hullujen kanssa
ja kukistan saarnaajat

kuuntele minua lapsi kaikki mihin uskot on olemassa

kättelen miljardi kiinalaista
ja julistan elävät kuolleiksi
annan lumpeenkukille vettä
ja käännän valon varjoihin

kuuntele minua lapsi kaikki mihin uskot on olemassa

Luuttomat

(säv. ja sov. Uusi-Oukari // san. Valtonen) (05:28)

Niinä aikoina halusin monta liekkiä ja yhden tulen.
Ja nuo luuttomat antoivat elämän
Janosin yhä enemmän – ei tietoa, sain vain kipinän.
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina tahdoin monta pisaraa ja yhden meren
Ja nuo luuttomat antoivat kuoleman.
Mutta minä tahdoin uuden elämän – ei tietoa, sain vain kyyneleet,
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina kuulin monta tarinaa ja yhden totuuden
kun luuttomana lauloin unelman.

Salaisuus

(säv. ja sov. Virta // san. Valtonen) (03:50)

saavun sanomatta, kuulematta kuljen
käännyn itään, katson sisään
mitä näen, mietin ääneen

ken salaisuuden tuntee, ken lausua sen voi
ken unia näkemättä nukkua voi

toistan mantraa
sisään kuljen, mielen suljen
mihin johtaa ja kenet kohtaan

vielä näen, valo hohtaa sisällä pään
ja kun päätän ja jään, en yötä enää näe…

ken salaisuuden tuntee, ken lausua sen voi
ken unia näkemättä nukkua voi

hän salaisuuden tuntee, hän lausua sen voi
hän unia näkemättä nukkua voi

Seitsemän planeettaa

(säv. ja sov. Virta // san. Valtonen) (06:13)

kuiskauksia metropoliitassa, seitsemän valoa
vasemmalla puolen maailmaa
seitsemän planeettaa kaikkeudessa katoaa

aurinko väsyi loistamaan, eikä aamunkoittoa tullut ajallaan
seitsemän planeettaa kaikkeudessa katoaa

turtuu kuuloni, silmäni jo sokeutuneet, vuotaen veripisaroita
ja rukoukseni, äänettömät avunpyyntöni
kaikki vaienneet, ihmiskunnan kehtolaulun viimeiset säkeet
kaikuivat jo kuuroille korville
taivas sataa purppuraa, ja olennot, joita ihmisiksi kutsutaan
tukehtuvat, kuolevat

Epilogi: Maailma herää

(säv. ja sov. Valtonen/Virta // san. Valtonen) (01:22)

Mutta jossain kaukana ajatus synnyttää uuden ikuisuuden
ja maailma herää, on jälleen aika elää, on aika elää